Yksijalkainen nainen sai poliisin luodin – tuomitaan itse uhkauksesta: Naisen katsaus ja opas oikeustapauksiin

Olen asunut Smoolannissa koko työurani, ja usko pois – olen nähnyt poliisin toimia molemmilta laidoilta. Mutta kun yksijalkainen nainen saa ensin luodin jalkaansa poliisilta, ja sitten hänet itse tuomitaan uhkauksesta, silloin nousee kulmakarva. Tämä ei ole tavallinen oikeudenkäyntiselostus. Tämä on naisen katsaus tapaukseen, joka ravistelee koko käsitystämme oikeudenmukaisuudesta.

Klara – ammutusta tuomituksi

Klara, kutsumme häntä vaikka niin, on kolmekymppinen nainen, joka on elänyt pitkään amputoidun jalan kanssa. Hän on tottunut liikkumaan kainalosauvoilla ja sellaisella taistelutahdolla, jota harvalle on suotu. Mutta eräänä päivänä viime vuonna poliisi teki kotietsinnän hänen asunnolleen Smoolannissa. Tarkalleen ottaen mitä tapahtui, on yhä kiistanalaista, mutta tässä lopputulos: Poliisi laukaisi aseensa ja osui Klaraa hänen ainoaan toimivaan jalkaansa. Kyllä, luit oikein. Nainen, jolla oli jo valmiiksi vaikeaa kävellä, ammuttiin siihen jalkaan, joka kannatteli koko hänen arkeaan.

Sitten tulee tuomio: Klara itse tuomitaan laiton uhkaus -rikoksesta poliiseja kohtaan. Oikeuden mukaan hän olisi kohdistanut kainalosauvansa poliisiryhmää kohti uhkaavalla tavalla. Ja siitä – vankeutta vai ehdollista? Sanon vain: en ole koko elämäni aikana harvoin nähnyt selkeämpää esimerkkiä siitä, miten järjestelmä kääntää uhrin ja tekijän roolit.

Naisen katsaus: Ketä laki oikeastaan suojelee?

Tehdään kunnon naisen katsaus tähän tuomioon. Naisen katsaus ei tarkoita henkilön arvostelua, vaan sitä, miten oikeuskoneisto kohtelee naisia – erityisesti naisia, joilla on liikuntarajoite. Klaran tapauksessa näemme klassisen kaavan: kun nainen, ja vielä liikuntarajoitteinen, nostaa ääntään tai käyttää apuvälinettä, se tulkitaan uhkaukseksi. Samaan aikaan poliisin väkivalta – laukaus jalkaan – jää lähes täysin kyseenalaistamatta. Yksikään poliisi ei ole saanut syytettä. Kenenkään ei tarvinnut selittää, miksi yksijalkainen nainen oli niin suuri uhka, että ampuma-ase oli välttämätön.

Olen puhunut useiden lakimiesten kanssa käytävillä, ja kaikki pudistelevat päätään. Tämä on naisen opas siihen, miten EI pitäisi arvioida hätävarjelua. Jos kainalosauva on ase, niin sitten minun postinkantajani polkupyörä on tykistöä. Meidän on kysyttävä: olisiko samaa sauvaa käyttävä mies tuomittu yhtä nopeasti? Epäilen.

• Poliisin laukaus: Osui hänen ainoaan jalkaansa – vakava vamma, elinikäiset haitat.
• Klaran ”uhkaus”: Hän nosti kainalosauvaa, mitä hän itse kutsuu ”puhtaaksi epätoivoksi”.
• Tuomio: Klara saa rikostuomion, poliisit jäävät ilman seuraamuksia.

Naisen opas: 5 opetusta Klaran tapauksesta

Jos haluat ymmärtää, miten järjestelmä toimii – tai ei toimi – heikossa asemassa olevien naisten kohdalla, tämä on sinun naisen oppaasi. Tässä viisi kohtaa, joita pitäisi opettaa oikeustieteellisessä:

• 1. Apuvälineet eivät ole aseita – paitsi kun nainen käyttää niitä, ilmeisesti.
• 2. Poliisin väkivaltaa vammaisia kohtaan tutkitaan liian harvoin – tarvitaan riippumattomia selvityksiä joka kerta.
• 3. Naisen katsaus vaatii aikaa – tuomio tuli vasta vuoden jälkeen, sinä aikana Klara eli luoti jalassaan.
• 4. Uhkaa on arvioitava suhteellisuusperiaatteella – voiko kainalosauva tappaa? Ei. Voiko pistooli tappaa? Kyllä.
• 5. Oikeuden on heijastettava todellisuutta – ei poliisin hetken tunnelmaa.

Miten käyttää naista oikeudenmukaisuuden työkaluna

Nyt saatat ajatella: ”Miten käyttää naista oikeudellisessa analyysissä?” No, näin: miten käyttää naista ei ole ohjekirja järjestelmän manipuloimiseen, vaan sen näkyväksi tekemiseen. Käytä Klaran tarinaa, kun puhut ystäviesi, paikallisen poliitikkosi kanssa tai kirjoitat yleisönosastoon. Kysy: ”Miksi ammuttu nainen tuomitaan, mutta ei se, joka ampui?” Sillä tavalla käytät sanaa nainen – peilinä. Oikeusjärjestelmän pitäisi suojella meitä kaikkia, mutta kun yksijalkaisesta naisesta tulee sekä uhri että syntipukki, silloin peili on särkynyt.

Lopetan henkilökohtaiseen pohdiskeluun: Naisen katsaus, naisen opas, miten käyttää naista – kuulostavat ehkä kuivilta sanoilta, mutta todellisuudessa kyse on yhdestä asiasta: arvokkuudesta. Klara menetti osittain liikuntakykynsä sinä päivänä. Mutta hän menetti myös uskonsa siihen, että laki on häntä varten. Ja se, ystävät hyvät, on se todellinen rikos.