Cesio 137: Netflixin uuden hittisarjan takana oleva todellinen tragedia

On tarinoita, jotka sattuvat, koska ne ovat niin todellisia, ettei edes paras käsikirjoittaja voisi keksiä niitä. Netflixin uusi sarja, josta kaikki nyt puhuvat, tuo takaisin luvun, joka poltti itsensä ikuisiksi ajoiksi brasilialaisten mieleen: Cesio 137 -tragedian. Ja uskokaa pois, tämä ei ole fiktiota. Se on sellainen kertomus, joka menee ihon alle – kirjaimellisesti, sillä juuri niin se alkoi: hohtavalla pölyllä, joka näytti vaarattomalta, mutta olikin puhdasta kuolemaa.

Sinistä hohtava pöly, joka muutti kaiken

Ymmärtääkseen tapahtumien vaikutuksen on matkattava ajassa taaksepäin syyskuuhun 1987, Goiâniaan, kaupunkiin, jolla ei ollut juuri mitään tekemistä säteilyn kanssa. Kaksi romunkerääjää löysi hylätyn laitteen raunioituneesta sädehoitokeskuksesta. Heille se oli vain metallia myytäväksi. He eivät tienneet, että laitteen sisällä oli cesiumkloridia, radioaktiivista suolaa, joka käsittelyn seurauksena vapautti näkymättömiä mutta tappavia hiukkasia. Kaikkein karmaisevin asia on se, että ihmiset, lumoutuneina pölyn sinisestä hehkusta, jakoivat sitä kuin se olisi ollut lahja. Kokonaisia perheitä siveli tätä myrkkyä iholleen, lapset leikkivät sillä, ja yksi kuusivuotias tyttö sai tappavan säteilyannoksen, kun hän söi voileivän saastunein käsin – se murskasi hänen kehonsa.

Sarja, joka ei jätä ketään kylmäksi

Mielenkiintoista tässä uudessa tuotannossa on se, että se ei tavoittele pelkkää sairasta uteliaisuutta. Keskustelin hiljattain kollegoiden kanssa, jotka olivat jo nähneet ensimmäiset jaksot, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että painopiste on uhreissa ja siinä valtavassa laiminlyönnissä, joka mahdollisti tämän tapahtumisen. Ja huomionarvoista on myös se, että roolivalinnat ovat olleet oma lukunsa. Yksi São Paulosta kotoisin oleva näyttelijä, joka esittää sarjassa lääkäriä, myönsi valmistautuneensa raastavan perusteellisesti: hän luki todistajanlausuntoja, opiskeli säteilyonnettomuuksien varotoimenpiteitä ja ennen kaikkea joutui samaistumaan yhteisössä vallinneeseen paniikkiin, kun se eristettiin muusta maailmasta kuin rutto. Tämä on mielestäni avainasemassa: kyse ei ole vain tarinasta Brasiliasta, vaan siitä, miten väärä tieto ja köyhyys voivat luoda täydellisen myrskyn.

Mistä harvoin puhutaan

Radioaktiivisen pölyn lisäksi Cesio-137 jätti yhteiskuntaan arven, jota harvoin mainitaan. Goiânian yli 100 000 asukkaan elämä jakautui aikaan ennen onnettomuutta ja sen jälkeen; heidät kaikki jouduttiin tutkimaan. Taloja purettiin, maaperää vaihdettiin, ja selviytyjät kantoivat häpeäleimaa, jota jopa heidän omat naapurinsa pelkäsivät. Kuvittele, että sinua vältellään asian takia, josta et edes tiennyt. Juuri tätä sarja vaikuttaa kuvaavan raa’asti: tavallisten ihmisten taistelua järjestelmää vastaan, joka ei osannut reagoida. Eräs näyttelijä paljasti, ettei hänellä ollut aavistustakaan, että tämä kaikki oli totta, ennen kuin saapui kuvauspaikalle. Hän törmäsi arkistoihin ja kylmi väreet selkäpiissä tajutessaan kertovansa todellisten ihmisten tarinaa, kuten pienen Leide das Nevesin, jonka kuolema järkytti koko maata.

• Alku: Hylätty sädehoitolaite, joka myytiin romuna.
• Nuorin uhri: Leide das Neves, vain 6-vuotias tyttö, kärsi pahiten.
• Vaikutukset: Yli 200 ihmistä altistui suoraan säteilylle, ja kymmeniä taloja purettiin.
• Perintö: Ydinaturvallisuusmääräykset muuttuivat maailmanlaajuisesti tämän onnettomuuden seurauksena radikaalisti.

Meille, jotka kasvoimme kuullen ohimennen Goiânian onnettomuudesta, tämä sarja toimii epämukavana mutta tarpeellisena muistutuksena. Aika on nimittäin osoittanut, että radioaktiiviset onnettomuudet eivät ole menneisyyttä. Cesium 137 on edelleen ajankohtainen aihe, ja sen näkeminen valkokankaalla näyttelijöiden tulkitsemana, jotka ovat valmistautuneet pienintä yksityiskohtaa myöten, saa meidät kysymään: olemmeko todella valmiita tällaiseen hätätilanteeseen?

Lopulta minua eniten kiinnostaa se, miten tällaiset tuotannot saavat sukupolven, joka ei kokenut tapahtumaa, istumaan alas ja katsomaan silmät laajoin. Ne onnistuvat siinä, koska ne eivät ole pelkkä oppitunti ydinfysiikasta, vaan oppitunti ihmisyydestä. Joten jos päätät katsoa tämän sarjan, valmistaudu palan kurkkuun. Se ei ole helppoa, mutta tällaiset tarinat ansaitsevat tulla kerrotuiksi, ja ennen kaikkea ne ansaitsevat, ettei niitä unohdeta.