Vasabladet, conditionally one of 'Us' - Tällainen on paikallislehden asema vähemmistöjen silmissä

Mikä tekee sanomalehdestä aidosti "meidän" juttumme? Se on kysymys, joka nousee pintaan aina, kun puhutaan paikallismedian tulevaisuudesta. Viime päivien keskustelu on pyörinyt vilkkaana ympäri Pohjanmaata, ja erityisesti yksi teos on saanut monet pohtimaan omaa suhdettaan Vasabladetiin. Kyseessä on kirjoitus nimeltä "Vasabladet, Conditionally One of 'Us' : A Study of Print Media, Minorities and Positioning Practices", joka on kuin kylmää vettä kasvoille meille, jotka kuvittelevat tuntevansa oman paikallislehtemme.

Se ei kaihtele kipeitäkään kysymyksiä. Siinä osoitetaan, että vaikka Vasabladet on maakunnan äänenkannattaja, sen asema "meidän" lehtenä ei olekaan itsestäänselvyys. Se on ehdollinen. Se vaatii tiettyjä asioita, tiettyjä näkökulmia ja valintoja, jotta lukija voi aidosti kokea kuuluvansa siihen "meihin", jolle lehteä tehdään. Tämä on erityisen kiinnostavaa juuri täällä, missä ruotsinkielinen vähemmistö on historiallisesti rakentanut identiteettiään vahvan mediatuen varaan.

Vad händer i Vasa och Närpes? Arjen tapahtumat peilinä

Kun seuraa Vasabladetin uutisointia, nuo havainnot saavat lihaa luiden ympärille. Otetaan vaikka viime viikko. Toimituksen täytyi evakuoida tilansa keskustassa palohälytyksen vuoksi – arkinen tapahtuma, joka kertoo siitä, miten nopeasti lehden oma toimintakyky voi hetkellisesti pysähtyä. Samalla se muistuttaa, että media on lopulta ihmisten työpaikka, ei pelkkä abstrakti instituutio.

Toisaalta, kun katsomme Närpiön suuntaan, keskustelu on käynyt kuumana susikannan ympärillä. Useat uudet sudet ilmestyivät kiintiömetsästyksen aikana. Se on täällä päin iso juttu, joka jakaa mielipiteitä ja nostaa pintaan syvälle juurtuneita tunteita maaseudun ja kaupunkilaisten välillä. Vasabladet on näissä asioissa usein se areena, jolla väittely käydään. Mutta kenelle areena oikein kuuluu? Kenen ääni siellä kantaa pisimmälle? Se on sen teoksen ytimessä.

• Ehdollinen kuuluminen: Paikallislehti voi kohdella eri vähemmistöjä eri tavoin, ja "meidän" piiriin pääsy edellyttää usein enemmistön normien hyväksymistä.
• Paikallisuuden rajat: Kuka määrittelee, mikä on tärkeää paikallista asiaa? Närpiön susikeskustelu vs. Vaasan kaupunkikehitys – kummat saavat enemmän tilaa ja millä sävyllä?
• Identiteettipeli: Vasabladet ei ole vain uutisten välittäjä, vaan aktiivinen toimija, joka osaltaan rakentaa ja uusintaa käsitystämme siitä, keitä "me" olemme ja keitä "muut" ovat.

Kymmeniä susia ja yksi kysymys identiteetistä

Puhutaanpa luvuista hetki. Viime kauden susikiintiömetsästyksessä kaatui yli kahdeksankymmentä sutta. Tarkalleen ottaen niistä lähes puolet oli alueen viranomaisten ennestään tunnistamia. Luku kertoo paitsi kannanhoidollisesta suunnitelmallisuudesta, myös siitä, että Vasabladetin kaltaisen median tehtävä on valtava. Sen pitäisi kyetä kertomaan faktat ilman, että se asettuu metsästäjien, maanomistajien tai kaupunkilaisten "leiriksi".

Juuri tässä kohtaa "Conditionally One of 'Us'" -teos iskee neulaansa syvälle. Siinä väitetään, että täysin neutraali positio on mahdoton. Lehti on aina jollain tavalla kytköksissä valtavirtanäkökulmaan, ja vähemmistöjen – oli kyse sitten kielivähemmistöstä, maaseudun asukkaista tai muista ryhmistä – on usein sopeuduttava siihen, miten heidät nähdään, jotta heidän äänensä ylipäätään kuuluu. Se on karu ajatus, mutta sen kanssa on elettävä.

Lopulta Vasabladet on kuin peili. Mutta se peili ei ole koskaan täysin neutraali. Se on aseteltu tiettyyn kulmaan, ja se heijastaa aina hieman vinossa sitä todellisuutta, jossa elämme. Tämän tutkimuksen arvo on siinä, että se pakottaa meidät katsomaan peiliä ja kysymään: kuka oikeasti päättää siitä, mitä me näemme?